Taking baby steps still I'm full-grown

Heipodei, te harvat ja erittäin tärkeät lukijat... Kirjotan tänne jotain uutta randomia ihan vaan huvikseen ja varalta niillekin jotka olis sattumalta edes kiinnostuneita tästä blogista ja siitä mitä mulle kuuluu. No, sitä odotellessa.


Tossa Mivous kysy jos voin laittaa jotain mun piirroksia tänne, nii en todellakaan kehtaa laittaa ku vaan ton yhen... Ei oo kovin ollu viime aikoina inspaakaan ja tuntuu et oot vaan feilannu piirtämisessä DX En saa mitään mahtavaa aikaan, tommosia miniprojekteja vaan, semmosia et piirrämpä nyt jotain ku ei oo muutakaan tekemistä "inspiraatioita".
Nonii tossa nyt on teille se "hieno" kissanpentu, minkä piirsin... Ja päivämäärähän kuvassa näkyykin. Saa tietty kertoo mitä mieltä ootte tosta ällösöpöstä karvapallosta.

Mietiskelin tässä, että poistaisko koko blogin. Ihan masentavaa ja muutenki ärsyttävää ja lannistavaa kirjottaakaan yhtään mitään tänne ku tietää että kuitenkin ehkä tuurilla 2 tai 3 ees vaivautuu lukemaan.. Ja suurinosa on jo unohtanu tän olemassaolon. Katon muiden blogeja ja siel on jopa arvosteluja ja monta kommenttia merkinnässä mut mä vaan täällä kirjotan tyhjälle yleisölle ja oon forever alone.

No, what ev. Mikäs mä oon valittamaan.

Onneks tässä päivässä on ollu kuitenki paljon hyvääkin, että ei oo ihan turha päivä kuitenkaan ollu, oli heräämisen ja sängystä nousemisen arvosta kuitenkin. Vittuillu kyllä oon ja ollu aivan hirvee, naurettava ja muuten vaan säälittävä carbon based lifeform, mut onneks mua kuitenki kestetään vielä...
Nousin tänä aamuna oman kultamussun vierestä, mikä oli aivan ihana asia ♥ Menin kouluu (jaksoin sinne jopa), niinku jokainen nuori nykyään, kävin nuorisopoliklinikalla lääkärissä ja vihdoinki ne siellä tekee mun psykoterapian ja sen sellasen eteen jotakin. Sen jälkeen kävin terveyskeskuksessa, apteekissa ja palautin jopa unohtuneet kirjaston kirjat, vau. Olen edistynyt.
Oon jälleen ottanut pieniä edistysaskelia koko ajan, hyvin, hyvin pieniä. Ootan vaan sitä päivää ja taistelen sen vuoks mun veemäisen mielenterveyden kanssa, jospa joskus tää kaikki oiski vaan menneisyyttä, eikä mun koskaan enää tarvis olla surullinen samojen asioiden takia. Ehkä oikeesti viel joku päivä.


Ja viimeiseksi kuva hiuksistani ja tietty mun "ihanasta" pärstästä. Hiukset on pikkusen kasvanu joo, wöy. Oon edistyny tässäki asiassa. Vanhojen tanssit ja pitkät hiukset, täältä tullaan ! Kiviäki varmaan kinosti.

PS. Kyllä, olen tänä iltana varsinainen positiviisuuden multihuipentuma.
Nojoo, mut nyt nukkumaan, vaikka ei väsytäkkään. BYE BYE ~ ! ♥ Te harvat lukijat, olette ihania ;___; I love you !! ♥