Hewwo guys, how ya dooooing ~~
Oi että, kaikki menee nyt niin ihanan hyvin :3 Taas on astuttu pieni toivon askel eteenpäin tässä pitkässä paranemisprosessissa 8> Mieli on tosi valoisa ja toiveikas, vaikka sää on ihan surkea, enkä pahemmin oo masentunu koulunkaan alkamisesta. Johtuu muutaman päivän takaisesta helpotuksen tunteesta varmaan.
Ihanaa, ku muutamat ihmiset viimeinkin uskoo sen, että mä oon oikeassa. Onneks mun ei tarvi enää kärsiä siitä pahasta olosta, ettei kukaan usko etten oo tehny mitään väärin, ettei kukaan enää välitä... Mutta nyt ku oon saanu puhua muidenki kanssa, jotka (toivottavasti) vilpittömästi ajattelee samalla lailla ku minä, nii oli tosi vapauttavaa puhua mun tunteista, mun ajatuksista, nimenomaan siitä aiheesta, josta oon ollu niin kauan hiljaa.
Eilenkin olin eilen niin positiivinen ku olla ja saattaa, en kertaakaan ärähtänyt tai tulistunu, olin koko päivän niin lempeä ja oli toooooooooosi hyvä mieli :) Samalla oli hauskaa lähteä aamupäivästä Jennin, Katin, Ronjan ja Jeren kanssa Lohtajalle käymään ♥ Sain ratsastaa Jennin suokilla Sällillä ja voi että se oli mahtavaa menoa ! Aivan ihana hevonen, vaikka jotenkin outo tietty ku en ollu ennen ratsastanu sillä.. :D
Tänä aamuna aattelin, että hei, emmä tänne kuulu, tänne kaupunkiin, vaan hevosten kanssa johonki pusikkoon.... :D No, ehkä joskus se toteutuu se suuri toive !!
Niin tosiaan oonhan ratsastanu jo kuudetta vuotta nyt, että aika hienolta se ratsastus varmaa näytti ja oli oikeen ihanaa päästä pitkästä aikaa hevosen selkään ♥ Jos ois vielä ollu este tossa mutta en oikeen uskaltanu vielä hypätä ku oli niin uus hevonen alla ja silleen.. :D
Kuvia alla musta ja Sällistä 8> Toivottavasti pääsen taas pian ratsastamaan !
PS. Ratsastustietoiset, pyydän, älkää huomioiko pikkuvirheitä kuten katsetta alhaalla ja paskaa ryhtiä.. XDDD
Jennin parhaalla kaverilla Katilla oli talo täynnä kissoja ku mentiin sinne eilen o_____o Niitä tulvi joka reiästä ja ne oli niin sulosia ku ne pyöri pitkin lattiaa, mutta kaikkein ihanimpia oli ihan pienet pennut saunassa, jotka oli vaan nyrkin kokosia palloja karvoilla.. ♥ Ihan kumma juttu ku en pahemmin oo kissaihmisiä, mutta sitte kuitenkin mun söpöysmittari värisi korkeimmillaan ku näin niitä kissanpentuja ;___;
Mun sydän särky ku näin ne ja tiesin, että en saa ainuttakaan niistä söpöläisistä kotiin, vaikka soitin äitillekki ja olin suunnitellu kaiken jo valmiis.. ;___; Oisin hemmotellu sen pikkuisen kisulin pilalle ja rakastanu se puhki.. Nyt pitää vaan surullisena kattoo, ku jotku muut ottaa ne itelleen ja mun pikku kultamussukka lähtee maailmalle kauas pois...
Tuollaset pikku miukut olis annettavissa pois n. kuukauden päästä. Tuo vaalea noista on just se mille mun sydän alko läpättämään enkä pääse siitä eroon ;___; Haluan sen itelle, pikku mussukka... ♥ Että ku maailman pitää olla julma ja mun äiti on allergikko !!
